Imetysdieetti

Meidän 2kk vauva oli itkuinen. Ei viihtynyt muualla kuin sylissä tai rinnalla. Piti hytkytellä paljon. Vaunuissa ei suostunut olemaan ollenkaan. Kakka oli vihreää. Julkisella puolella lastenlääkärin mielestä vauvalla oli vain tavallista suurempi tarve olla äidin lähellä, ei muuta. Äidin syömät asiat eivät hänen mielestään voineet aiheuttaa rintamaidon kautta allergiaoireita. Menimme (nyt jo eläköityneen) Liisa Kuikan vastaanotolle. Se ei olisi ollut mahdollista ilman sairauskuluvakuutusta, jonka onneksi olimme ottaneet.

Liisa otti meidät heti tosissaan ja tarkkaillessaan vauvaa näki saman kuin minä. Se oli valtava helpotus. Vauvalla oli allergista refluksia ja suolioireita. IgG-välitteisiä allergioita on hyvin vaikeaa tutkia ja oireet ilmenevät vaihtelevalla viiveellä. Aloitin imetysdieetin, jota jouduttiin tiukentamaan koko ajan. Julkisen puolen lääkäri soitti ja oli todella järkyttynyt kuullessaan tästä. Piti valita, kummassa halusimme jatkaa hoitosuhdetta. Pelotti. Onneksi uskalsin luottaa Liisaan. Lapsen vointi alkoi vihdoin helpottua, vaikka aivan täysin oireettomaksi häntä ei saatu. Vuoden iässä refluksi meni ohi. Tilalle tulivat iho-oireet, joita en heti ymmärtänyt, koska lapselle ei tullut näkyvää ihottumaa. Hän pyöri ja valitti öisin, kun ihoa kutitti. Piti jättää pois ruoka-aineita, joiden olin luullut sopivan, koska niistä ei tullut suolioireita. Vuosien varrella oireet vaihtelivat. Tuli myös punaisia näppyjä, jotka eivät kutisseet sekä kipeitä limakalvo-oireita. Suolisto-oireet muuttuivatkin yllättäen ummetukseksi. Liisa sanoi viskarivuonna, että pyritään eskarissa pääsemään sallittujen ruoka-aineiden listasta kiellettyjen listaan. Tuumasin, että ei tule tapahtumaan. Eikä tapahtunutkaan. Mutta kouluun mennessä se tapahtui! Tuntui aivan uskomattomalta. Tänä päivänä meillä on epäselvänä ainoastaan kala ja joskus, jos lapsi syö liikaa jotain ruoka-ainetta, voi tulla punaista pilkkua kasvoihin.

Olen kiitollinen siitä, että vertaistuen kautta löysin Liisan. Raskainta lapsen itkuisuuden, hänen fyysisten oireidensa sekä huonosti nukuttujen öiden lisäksi olivat ympärillä olevat ihmiset, jotka eivät uskoneet lapsen allergiaan. Niin monta yötä valvoin ja mietin, että olenko väärässä tai olenko sekoamassa päästäni. Toiminko lapseni parhaaksi? Toiminko meidän yhteiseksi parhaaksi, koska kyllähän oma kehoni oli kovilla kolmen vuoden imetysdieetin ajan. Lapsen ruokavalio oli niin kapea, että halusin jatkaa imetystä pitkään ja rinnalle hänen oli öisin helpompi rauhoittua, kun edelleen nukuimme katkonaisesti. Lapsen kasvaessa ja oireiden muuttuessa kävi hyvin selväksi, että olin ollut allergioiden suhteen oikeassa ihan koko ajan.