FPIES 1

Vauva oli ollut itkuinen koko elämänsä, valvoimme jatkuvasti ja pompimme miehen kanssa vuorotellen jumppapallolla yrittäen saada vauvaa rauhoittuun. Vauvan ollessa 5kk ikäinen aloitimme kiinteet ruoat, täysimetyksen jälkeen. Ensimmäiset kokeilut meni ihan okei. Mutta sitten kokeilimme riisiä.

Riisiä vauva oli siinä vaiheessa maistanut jo muutamasti. Sillä kerralla hän kävikin oksentamaan rajusti tunti syömisen jälkeen. Soitin päivystykseen, kun äidinvaistoni huusi jotain olevan vikana. Päivystyksessä sanottiin sen olevan vatsatautia. Puhelimitse osasivat kertoa. Vauva oksensi, väsähti ja ripuloi. Soitin uudelleen päivystykseen, mutta ei sinne tarttenut mennä. Uskoin heitä, ammattilaisia.

Seuraavalla kerralla riisipuuroa syödessä sama toistui taas. Jos mahdollista niin vielä kovempana! Silloin tiesin, ettei se voi olla mikään tauti. Soitin päivystykseen ja sama vastaanotto kuin viimeksikin. Vauva oksensi todella paljon, sitten alkoi ripulointi. Ja sitten tuli hiljaisuus, vauva oli tässä kohti tajuton. Soitin 112, josta tuli nopeasti auto. Sitten tuli toinen. Pillit päällä lähdettiin noin 6kk ikäisen kanssa sairaalaan, koska hän ei reagoinut juurikaan.

Sairaalassa ensimmäinen lääkäri epäili jälleen vatsatautia. Mä jo itkin ettei tämä voi olla tautia, tämä on jotain muuta. Toinen lääkäri tuli katsomaan vauvaa ja hän sanoi sen olevan selkeä FPIES. Sitten mietittiin mitä lapsi oli syönyt ja syylliseksi paljastui se riisi! Riisiä ohjeistettiin vältäämään ja vahingon käydessä tulee välittömästi sairaalaan seurantaan ja vähintään nesteytykseen. Myöhemmin FPIES -allergiaa aiheutti myös bataatti ja joku kolmas jota emme ole vieläkään saanut selville. Täysvälttö kuulemma siihen asti että lapsi täyttää 3v. Sitä odotellaan jännällä, koska sitten ne testataan sairaalassa.

FPIES on pelottava! Sen kanssa voi kuitenkin elää, mekin ollaan jo vuos pärjätty yhdelle vahingolla.